Kirjatalo

Kirjatalo on Helsingissä Kluuvin kaupunginosassa sijaitseva liikerakennus. Sen on suunnitellut Alvar Aalto, ja se on valmistunut vuonna 1969. Rakennus valmistui vuonna 1965 puretun Kino-Palatsin tilalle. Rakennus sijaitsee Pohjoisesplanadin ja Keskuskadun kulmassa ja kuuluu Gaselli-kortteliin.” (Wikipedia)

Innostuimme välittömästi, kun Kirjatalon kuparikaton kunnostuksesta tuli meille kysyntä.

Arkkitehtitoimisto Mustonen oli tehnyt työselityksen, jossa kantavana ajatuksena oli se, että vanha kuparikatto puretaan ehjänä ja asennetaan takaisin!

Kun on jo lapsena oikonut ukin kanssa kymmeneen kertaan käytettyjä rautanauloja ja koettanut saada niitä niiaamatta menemään vasikkakarsinan tolppaan, niin vanhan materiaalin uusiokäyttö on siitä saakka aina kiinnostanut. Aina se ei toki ole järkevää, kuten noiden naulojen osalta, mutta kupari on sellainen materiaali, että se on kuin peltiseppä, vanhetessa paranee.

Vanhassa vihreäksi patinoituneessa kuparissa on ainutlaatuinen fiilis. Siinä näkyvät vuosikymmenien jäljet erilaisina patinan asteina. On syvempää vihreää, jossain on patinaa tullut vähän vähemmän, se on hienoa luonnon työtä.

Tällaisen materiaalin kanssa työskentelyssä tuntee olevansa osa historian jatkumoa ja upeaa siinä on se, että vanha materiaali käytetään uudelleen silloin kun se on tarkoituksenmukaista. Samalla säästetään raaka-ainetta ja luontoa.

Kävimme tutustumassa työmaahan, avasimme saumoja ja totesimme, että vanha kupari on niin hyvälaatuista ja pehmeää, että se kestää hyvin saumojen avaamisen ja uudelleen sulkemisen. Lisäksi katto oli tehty metrin levyisestä kuparinauhasta, joten saumoja oli suhteellisen vähän ja ajatus vaikutti järkevältä.

Vanha katto purettiin ja se onnistui yllättävän hyvin. Vanhojen kurukourujen nokalta pelti leikattiin poikki, jotta saumaa ei tarvinnut avata. Samalla uusien kourujen muotoa hieman muutettiin yläpäästään leveämmäksi, jotta vanhat pellit yltäisivät uuden kourun saumaan

Kun kupareita päästiin asentamaan takaisin, niin saatoimme todeta, että kaikki meni nappiin, vanhat pellit loksahtelivat vanhoille paikoilleen, kuin itsestään. No kyllähän niihin tuhansia nuijan iskuja ja kymmeniä litroja hikeä meni, mutta kyllä kannatti.

Kaikkea ei pystynyt, tai kannattanut purkaa, vaan järkevämpää oli tehdä uutta. Tämä lipputangon jalka pellitettiin kokonaan uudestaan ja se tietenkin tehtiin entistä ehompana.

Neljännen kerroksen kermikatolla meillä oli myös mielenkiintoisia pellityksiä. Muureja, seinällenostoja ja kattoikkunoita. Pyöreiden kattoikkunoiden pellit tehtiin verstaalla valmiiksi jigin päällä ja kuljetettiin kokonaisina työmaalle. Niiden halkaisija on vajaa pari metriä.

Tämä työmaa oli meille mahtava elämys. Opimme paljon uutta vanhan kuparin käsittelystä. Saumaton yhteistyö arkkitehtien ja rakennusliikkeen työnjohdon kanssa oli upea kokemus. 

Lisää tällaista!