Peltisepät
Veliä voisi luonnehtia peltialan grand old maniksi, sen verran monessa liemessä keitetty kaveri on kyseessä. Peltiin hän tarttui 90-luvun puolivälissä, kun sitä ennen oli rakentanut taloja vajaan kymmenen vuotta ja siitä on rakkaus peltiin vain syventynyt. Velu on työhistoriansa aikana ollut mukana merkittävissä suomalaisissa peltisepänliikkeissä omistajana ja peltiseppänä. Arkkitehdit ja suunnittelijat ovat tulleet vuosikymmenien myötä tutuiksi, kun ollaan yhdessä mietitty erilaisia ratkaisuja, joissa pelti saadaan taipumaan suunnittelijoiden mielen mukaan ja ratkaisusta vielä kaupan päälle vedenpitävä.
Olipa kyseessä sitten pohjien teko tai pellitys, niin Velu on yleensä miettinyt ja nähnyt unia siitä, mikä olisi fiksuin tapa toteuttaa kyseinen yksityiskohta ja siitä kyllä sitten kuulevat muutkin. Toisaalta työkaverit ovat alkaneet puhumaan velu-lisästä, joka tulee siitä, että kun tehdään joku hyväksi havaittu detalji, niin eiköhän se Velu siihenkin pistää nokkansa ja ehdota, että viksunnetaan vielä vähän, jotta siitä tulee aivan viimeisen päälle.
Kaiken ajatustyön vastapainoksi Velu rentoutuu säveltämällä fuugia ja soittamalla erinäköisiä soittimia, shakkiakin pelataan, kun vain pelikaveria löytyy. Hänellä on unelmana lähteä jossain välin purjehtimaan maapallon ympäri vaimonsa kanssa. Purjehdus on vienyt miehen mennessään ja sitä on tullutkin harrastettua yli kolmen vuosikymmenen ajan.
Laurin hohdokas ura peltihommissa lähti käyntiin reilu 15 vuotta sitten, hänen ollessaan toisella kymmenellä. Siihen aikaan työmaalle pääsi vielä kun vain oli työhaluja ja pysyi katolla.
Late on yksi maailman nopeimmista peltisepistä ja nyt kun neljääkymmentä käy, on mukaan kuvioon tullut armoton hiplaaminen. Jokainen sauma ja liitos on varmasti viimeisen päälle tehty.
Usein työmaalla kuulee Laten ”hei mulla on idea” lausahduksen ja silloin kannattaa olla kuulolla. Hän on nimittäin keksinyt konstin, jolla työ saadaan etenemään ennennäkemättömän ripeästi ja silti laadusta tinkimättä. Tai sitten hän on keksinyt oivan tavan valmistaa rosvopaistia eli ”poikaa”.
Late viettää vapaa-aikaansa erilaisten urheiluaktiviteettien parissa, mutta rakkain harrastus hänellä on pianon ja kitaran soitto. Nuoteista hänellä ei ole hajuakaan, mutta korvakuulolta vedetään, kuten usein työmaallakin. Kesäisin meri vetää puoleensa ja purjehdus tuo kaivattua vaihtelua peltisepän rankkaan arkeen.
Chrisu
”Nå jåå, eihän se oo ku tekkee pois”
Christian on reilu nelikymppinen Tenholan lahja Suomen peltialalle. Tämä isopyttyinen dieselkone jaksaa painaa työmaata valmiiksi satoi tai paistoi, vääntöä meinaan löytyy.
Chrisu aloitteli peltihommat viitisentoista vuotta sitten ja on lämminverinen peltiseppä. Hän on tehnyt erilaisia kattoremontteja kymmeniätuhansia neliöitä ja ison osan työhistoriaa vastannut peltisepän verstaalla osien teosta.
Chrisu kommunikoi mieluusti toisella kotimaisella, mutta puheesta saa kyllä selvän suomeksikin.
Mieluisimpia harrastuksia Chrisulla on perheen kasvattaminen ja polttopuiden polttaminen. Kalastamaan veri kovasti vetäisi, mutta nuo ykkösharrastukset ovat hieman rajoittaneet tätä luonnon helmassa tapahtuvaa aktiviteettia, josko tulevaisuudessa sitten?
Tero
”Se on saletisti siinä, nuin”
Tero, porukan nestori näki päivän valon kultaisen kuusikymmenluvun puolivälissä ja heti kun kynnelle kykeni lähti peltihommiin. Venäjän peltikatot on tullut matkan varrella tutuiksi ja iso pala suomalaista rakennushistoriaa. Taitaa olla yli neljäkymmentä vuotta jo kokemusta peltitöistä.
Tero on varsinainen peltihommien supermies. Ihan sama onko nuija oikeassa tai vasemmassa kädessä, niin valmista saumaa syntyy. Hän on lisäksi kävelevä kanttikone, ukolla on taskut täynnä eri kokoisia pendereitä ja osat syntyy työmaalla polven päällä käden käänteessä.
Terohan on erittäin sympaattinen kaveri ja puhetta riittää, saattaapa jokunen ärräpääkin sinne sekaan livahtaa, etenkin jos työmaalla ei hommat etene mielensä mukaisesti.
Oli kesä tai talvi, niin tämän miehen hymy ei kyllä hyydy. Harrastuksenaan Tero ropaa jenkkiautoja ja uusin ihastus taitaa olla Suomen suurin Oldsmobile, joka kulkee ainakin neljääsataa, jos juttuja on uskominen.