Konesaumakatto, saumapeltikatto, rivipeltikatto, tuplasamakatto, rakkaalla lapsella on monta nimeä. Aidon rivipeltikaton teko on aina ammattilaisen hommaa. Ensiksikin se vaatii lukuisan määrä erilaisia työkaluja, kosakasta litkaan ja läyskäreistä pelikaaneihin. Toisekseen se vaatii tekijän, joka tietää mikä mikin työkalu on, mihin ja miten sitä käytetään. Peltisepältä rivipeltikaton teko vaatii avaruudellista hahmotuskykyä, geometrian hallintaa, estetiikan tajua ja tietenkin näiden yhdistämistä käden taitoon. 

Mikä siis tekee konesaumakatosta erityisen verrattuna muihin metallisiin kattoihin. Taustoitan tätä hieman kertomalla ensin muista katoista. 

Lukkosaumakatto, classic-katto, lukkoponttikatto, potkupeltikatto, tai millä nimellä sitä halutaankaan kutsua, on markkinoiden vastaus asiakkaiden haluun saada taloonsa rivipeltikatto. Kun peltiseppiä on rajallinen määrä ja kaikille halukkaille ei aitoa rivipeltikattoa pystytä tekemään on vastaus kysyntään ollut jäljitelmä, jonka asennuksen usein tekee timpuri, tai omistaja itse. Maallikon silmäänhän tällainen jäljitelmä saattaa näyttää aidolta konesaumakatolta. Ainoa yhdistävä tekijä siinä kuitenkin on se, että materiaali on peltiä ja pystysaumat noin puolen metrin välein. Lukkosaumakatossa pystysaumat ovat yksinkertaiset ja ne eivät ole vedenpitäviä. Jiirit, harja, seinällenostot ja muut liittyvät pellit on tehty aina limisaumalla. Vedenpitävyydestä tässä kattotyypissä pitää huolen alapuolelle asennettu aluskate. Asennusruuvien tällääminen paikoilleen tässä katossa on erityisen tarkkaa sen vuoksi, että jos yksikin ruuvit on asennettu siten, että se estää pellin lämpöliikkeen, eteen tulee ongelmia siinä että katto paukkuu ja alkaa voimakkaasti aaltoilemaan.

Profiilipeltikatto on perinteisesti sellainen aaltopelti, tai tiilikattoa jäljittelevä kate. Siinä on perusperiaatteet vedenpitävyyden kanssa samat kuin lukkosaumakatolla, eli aluskate hoitaa vedenpitävyyden virkaa ja läpiviennit yms. pellitykset ovat limissä katepellin kanssa. Ja kirsikkana kakun päällä on tietysti se, että pellit kiinnitetään kateruuveilla ruuvaamalla ehjään peltiin noin viisi reikää / m2. 

Aidon konesaumakaton historia ulottuu satojen vuosien taakse ja menetelmät sen tekemiseen ovat pysyneet pääpiirteissään muuttumattomina tähän päivään saakka. Työtä helpottamaan on tullut rivikone, jolloin saadaan koneella ajetut peltirivit ja samat voidaan myös sulkea koneellisesti. Lopputulos on kuitenkin aivan sama kuin käsin tehdyissä saumoissa. 

Saumapeltikatosta erityisen tekee se, että kaikki katolla olevat saumat ovat kaksinkertaisia, eli tuplasaumoja. Saumat käsitellään tiivistysaineella, joka estää kapillaarisen veden etenemisen sauman sisään. Kaikkissa detaljeissa, jiireissä, harjalla, jalkaränneissä jne saumataan pellit toisiinsa aina kaksinkertaisella saumalla. Rivipeltikaton tekeminen on alusta loppuun käsityötä ja erittäin suurta ammattitaitoa vaativa laji. 

Rakennushistoriallisesti arvokkaisiin kohteisiin aito saumapeltikatto onkin ainoa oikea ratkaisu. Usein näkee vanhoja taloja kulttuurihistoriallisesti arvokkaissa ympäristöissä ja näihin on joko tieten, tai tietämättömyyttään tehty kuitenkin lukkosaumakatto, joka ei millään tavalla sovi rakennuksen henkeen. 

Legenda paksusta hyvästä wanhan ajan pellistä 

Tähän törmää tavan takaa ja se tulee usein eteen siinä, kun naapurin rakennusmestari on kertonut, että tuo sinun katto on sitä vanhan ajan hyvää peltiä, se on ainakin millin paksuista ja sitä ei kannata ikinä vaihtaa. Totuus on kuitenkin se, että saumapeltikaton teossa käytetyt vanhan ajan ja uuden ajan pellit ovat saman paksuista peltiä, eli 0,5 ja 0,6mm paksuisia. Erona on se, että ennen vanhaan pelleissä oli sinkitystä hieman enemmän 450g/m2, kun nykyisin sitä on 350g/m2. Ja valmiiksi pinnoitetuissa pelleissä tuo sinkkimäärä on 275g/m2. 

Silloin kun katto on alkanut ruostumaan, eli sinkki on epäjalompana metallina jo uhrautunut, niin katon käyttöikä on tullut päätepisteeseensä. Jokainen meistä vanhemmista autoilevista ihmisistä on päässyt nauttimaan tästä ilmiöstä, kun auton peltejä on yritetty saada siihen kuntoon, että katsastusmies antaisi taas armon käydä oikeudesta ja lopulta muutaman katsastuskerran jälkeen olemme todenneet taistelun toivottomaksi ja pistäneet auton paalaamoon. 

Saumapeltikattoja tehdään mm. seuraavista materiaaleista: 

  • Sinkitty pelti, joka maalataan muutaman vuoden päästä asennuksesta.
  • Pinnoitettu pelti, yleisimmin Pur-pinnoite, matta, tai kiiltävä
  • Kupari
  • Alumiini, joko raaka-alumiini, tai pinnoitettu

Sinkityn ja asennuksen jälkeen maalatun, sekä hyvin huolletun katon elinkaari on jopa sata vuotta. Kuparikatolla vielä paljon pidempi, kunhan sen tekemisessä on osattu huomioida materiaalin vaatimat niksit. 

Pinnoitetun katon elinkaari riippuu hyvin pitkälle siitä kuinka pitkään pinnoite kestää. Tästä on olemassa jo aika runsaasti näyttöä ja kokemuksen kautta voi sanoa, että pinnoitteet kestävät 20-40-vuotta, sen jälkeen alkaa katon lähtölaskenta, koska alla oleva sinkkikerros on sinkittyä kattoa ohuempi ja katon huoltomaalaus ei lähtökohtaisesti oikein ota onnistuakseen. 

Tehtiinpä katto sitten mistä pellistä hyvänsä, tärkein onnistumisen tae on aina tekijän ammattitaito ja se korostuu etenkin aidon saumapeltikaton kohdalla. 

Tällaista juttua tällä kertaa

Velu